Tulosta

 

Runo Pirjolta:

Kevään koittaessa alkoi menohalu

tietokone oli siinä oiva työkalu.

 

Koneelle kun laitoit Karjalanmatkat

ei kun siitä Niikon matkoille jatkat.

 

Alkoi matka kesäkuun lopulla,

matkaan päästiin pienellä hopulla.

 

Matkalla pysähdyttiin syömään kahvia ja pullaa,

kohti Kuhmoa myö tullaa.

 

Juminkeko museos käytii hienos,

tuulenvire nautintona Lammasjärven illas vienos.

 

Ruoka oli seisovas pöydäs hyvää,

ranta ei ollut uidessa syvää.

 

Siitä bussi lähti Jyskyjärvee kohti,

riittääköhän bensa kuljettaja pohti.

 

Marjan papereiden piti riittää,

sitten saatiin tullivirkailijoita jo kiittää.

 

Matkalla kuljettaja pyyhki hikeä,

matkan teillä kun ei ollut pikeä.

 

Kohta alkoi tulla pissaukseen halu,

mutta pitikin tauolla kaivaa työkalu.

 

Rengas olikin mennyt puhki,

siinä Suomen pojat töitä huhki.

 

Otsasta vain hiki valui,

puutteessa kun oli työkalui.

 

Mutta kaikki meni hyvin,

kiitos ja kumarrus oli syvin.

 

Jyskyjärvellä emännät kansoittivat jo rantaa,

saavat kohta laukkujamme  kantaa.

 

Ilta oli jokaisella oma,

vastassa majoituspaikka soma.

 

Yö oli tuonut taivaalle pilven harmaan,

saamme aamupäivän sateisen varmaan.

 

Kasvimaat saivat sadetta hyvää,

me kahlasimme lätäkköä syvää.

 

Jyskyjärven historiasta tuli monta asiaa uutta,

iltaruoan söimme ennen kuutta.

 

Illaksi menimme kulttuuritalolle,

kohta raikui musiikki salolle.

 

Sitten palattiin jo nukkumaan,

jotta jaksamme aamulla mennä Paanajärvelle kukkumaan.

 

Osa meni pitkin jokea,

kuljettaja ei saanut olla koskenlaskuissa sokea.

 

Paanajärvellä kohtasi taas koko joukko,

olihan aikamoinen Venäläinen loukko.

 

Pitkä oli ruokapaikkaan matka pitkin pitkospuita,

onneksi mummot ruokkivat matkalaisten nälkäisiä suita.

 

Uhtuata kohti jatkui matka pian,

hotellissa kypsyi jo liha sian.

 

Kadoksissa taisi olla yksi passi,

hyvin tuli kaivettua isoveljen kassi.

 

Kuittijärven rannalta kauas näki,

ei kukkunut enää aito Karjalainen käki.

 

Kohta matkalaiset sänkyyn sammuivat,

Paanajärven metsissä lehmät varmaan vielä ammuivat.

 

Aamulla huonekaveri rannassa näki kuikan,

ottiko joku jo vatsalääke huikan.

 

Puuro pöydässä riitti,

niin koko joukko ruoasta kiitti.

 

Niin alkoi jo mielessä olla Uhtuan tori,

oisko siellä myynnissä tuohikori.

 

Matkalaisten joukko valui pitkin katua,

onko tämä Kalevala pelkkää satua.

 

Syömään tultiin jauhelihaa,

kohta meitä pyydettiin jo ulos kohti pihaa.

 

Kulttuurianti oli suuri,

takamusta painoi ulkona jo puunjuuri.

 

 

Vielä kulutettiin viimeiset rahat,

ja täytettiin kylmällä juomalla mahat.

 

Marja antoi kaikille omat passit mukaan,

toivottavasti sitä ei hävitä kukaan.

 

Tie olis kaivannut vähän lanaa,

tänäänkin oppi monta Karjalaista sanaa.

 

Nälkä joukon emäntien kotiin jo toi,

pöydissä odotti leipä ja voi.

 

Mukava oli vielä saunoa ja viettää kesäiltaa,

aamulla ylitämme viimeisen kerran riippusiltaa.

 

Aamulla kuului silloilla kopinaa,

ei tullut taivaalta sateen ropinaa.

 

Jyskyjärvelle jäi sydän ja mieli,

korvissa soi kauan vielä Karjalan kieli.

 

Marja ja Jouko kiitos suuri teille,

teitte onnellisen loman meille!