Tulosta

 

Surkeita, kuoppaisia teitä, kuin perunapelloilla ajaisi. Tuntuu, että bussi hajoaa siihen paikkaan. Talot kylien läpi johtavien teitten varsilla purkamista vailla.Harmaat vajat kyyhöttävät vinksin vonksin kaikkiin ilmansuuntiin (maalauksellista), pihat täynnä jätteitä ja hylättyja koneen romuja, teitten varret siellä täällä kuin kaatopaikkoja. Eikä Sortavalassakaan paljon kummempaa ole.

Mutta: aurinko paistaa ja Karjalan luonto näyttää parhaat puolensa. Rinteitä ylös ja alas, purojen yli, kaatuneitten puunrunkojen ali tai yli, metsiin, entisille pelloille ja asuinpaikoille. Etsitään Tiittasten suvun jäsenten vanhempien ja isovanhempien kotipaikkoja. Jylhiä mäkiä ja luonnon satumaista kauneutta peilaavia järviä, puroja, vuolaita koskia, harvinaisia kasveja jne.

Tiittasen sukuseuran puheenjohtaja, Jyrki Tiittanen, ottaa minut hoiviinsa ja kertoo sukuni vaiheista.  Käydään Jaakkiman Oppolassa, Jyrkin ja minun isoisien isien kotipaikalla ja korkataan kuohuviinipullot, kuten muittenkin matkalaisten esi-isien entisten kotikontujen löytyessä. -Nostalgiaa!

Aino Tiittanen, Tiittasen sukuseuran sihteeri, jakaa ystävällisesti kanssani huoneen Sortavalan Seurahuoneessa ja sukuseuran jäsenet ottavat minut, tulokkaan, mukavasti joukkoonsa.

Ihmeellistä: Heti ensimmäisenä iltana Sortavalassa löydän isoäitini Albertina Kohosen talon, jossa olen itsekin asunut. Talo on olosuhteisiin katsoen hyvässä kunnossa. Merkillinen tunne: muistumia menneisyydestä yli kuuden vuosikymmenen takaa. 

Jokainen matkapäivä on täynnä uusia kokemuksia ja elämyksiä: mm.Valamon munkkien sykähdyttävä konsertti ja kuvanveistäjä Toivo Jaatisen Laatokan merenkulkijain monumentti Sortavalan satamassa.

Tämä matka antaa virikkeitä tulevaisuuteen. Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille.

 

15.6.2008

Taru