Tulosta

 

Niinpä jalka nousi ripeään tahtiin ja ensimmäisestä ” sillasta ” mikä oli tehty Raivijoen yli, menimme vauhdilla ohi, kuten edellisellä kerralla Elsan ja Eilan kanssa.

No eipä mitään, tuli seuraava ” silta ” ja siitä varovasti taiteilemalla kaikki pääsi kuivin jaloin yli. Ajanhammas oli kaltoin kohdellut tätäkin siltaa.

Tulimme Opotan pelloille ja huomasimme että sitä oli keväällä kulotettu. Lahnajärvi näkyi ja sitten alkoi talon paikkojen etsintä. Vannisen paikka löytyi helposti, kivijalka on jäljellä. Seuraavaksi etsittiin Silvennoinen. Siinä ei ollut niin selviä raunioita kuin edellisessä.

Siitä suunnattiin kohti Soppilampea. Ei ollut siinäkään mitään ongelmaa. Löytyi navetanrauniot ja lähde, talon kivijalan sisällä olevat puut olivat kasvaneet jo aika isoksi. Koska oli aurinkoinen ja tuulinen sää, nuotio tehtiin lähelle rantaa. Makkarat paistettiin, eväät syötiin, kahvit juotiin ja korkattiin myös kuohuviinipullo.

Valokuvia otettiin paljon ja Kari kertoi mitä oli kuullut edellisellä käynti keralla Arvolta ja Veikolta. Kyllähän siinä vähän visioitiin, josko ensikerralla pitäisi ottaa raivaussaha mukaan, eipähän alue kasvaisi umpeen. No se jää nähtäväksi.

Kyllä siellä käkikin yritti kukkua, mutta ilma taisi olla vielä liian kylmää. Peipponen kuitenkin lauloi oikein kuuluvalla äänellä.

Koska sää oli mitä mainioin ja aikaa reilusti, käveltiin vielä Kirkkomäen rinteellä olevaa polkua Kalatonlammelle päin. Sinne oli vedetty sähkölinja.

Takaisin palattiin samaa polkua pellon reunaan ja lähdettiin etsimään Eilan kotitalon paikkaa. Tiesimme että siellä on ainakin lipputangon rauta pystyssä. No ensin löytyi lipputangon paikka ja sitten itse talonrauniot. Kovasti on vain pihapiiri päässyt kasvamaan umpeen.

Siitä lähdettiin kohti Tiittasten vanhaa pihaa. Sinne oli helppo suunnistaa, koska pellot olivat näkyvissä. Olisi kyllä hauska käydä siellä ihan kesällä, että näkisi mitä niissä kasvaa. No molemmat vanhat pihat löytyvät ihan helposti, taas piti korkata kuohuviini esi-isien kunniaksi. Taidettiin ottaa jotain vähän vahvempaakin, mutta vain ” vinkerporillinen ”. Siinä sitten tarinoitiin, otettiin tietysti valokuvia ja muuten vain huilittiin. Takaisin päin tultaessa Raivijoki ylitettiin sitä ensimmäistä siltaa myöten, joka ei ollut yhtään paremmassa kunnossa kuin se toinenkaan.

Tietä myöten jatkettiin matkaa Rautalahteen ja siitä maantien reunaa myöten Läskelään päin. Siinä oli kyllä kuumaa ja pölyistä kulkea. Taisi matka jo muutenkin painaa.

Läskelään asti ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä, vaan koululle jossa ovat vanhemmat sisarukset ehtineet käydä koulua ennen sotia. Koulu sijaitsi Harluun menevän tien varressa.

Koulun pihassa oli kyltit, missä ihan selvästi sanottiin, että STOP. Minä jäin odottelemaan tielle, mutta toiset painattivat pihaan. Kohta sinne saapasteli mieshenkilö. Katja sai selvitettyä hänelle, että ukki on käynyt tätä koulua. Mies haki avaimen ja esitteli meille koulun, niin ala- kuin yläkerrankin. Olisi vielä vienyt omaan kotiinsa, mutta meillä ei ollut aikaa, koska olimme sopineet olla ajoissa tienvarressa. No aikaa tuli sitten rutkasti lisää kun toinen ryhmä ilmoitti olevansa reilusti myöhässä.

Kari ja Katja palasivat vielä ukon puheille kysyäkseen onko hänellä autoa. Olivat käyneet vielä Harlun hautausmaalla. Se ei kuitenkaan onnistunut. Niinpä istuimme Harlun ja Läskelän teiden risteyksessä odottamassa kyytiämme. Se saapui tunnin myöhässä, mutta tuli kuitenkin.

Mukana reissussa oli Jorma, Kari, Katja, Elisa, Tiina, Tuuli, Markku ja allekirjoittanut Aino.