Tulosta

 

Matka taittui mukavasti heti alkumetreiltä saakka, sillä matkan aikana kerrottiin mielenkiintoisia tarinoita eri paikkakunnista ja niihin liittyvästä historiasta.  Kuulimme bussissa, että mm. Aino Tiittanen tulee bussiin matkan varrelta. Näin saimme ensimmäiselle sukulaiselle kasvot.

Bussimatka kulki Niiralan aseman kautta Sortavalaan. Edellemme ehti yksi turistibussi, joten jouduimme hikoilemaan tullissa pari tuntia.  Lämmintä oli varmaan + 30 ja ilmastointi kiinni sammutetussa autossa.  Kuumuus pani jo muutaman hermoilemaan, mutta ei aikaakaan, kun pääsimme jatkamaan matkaa ilmastoidussa bussissa. Majoitus ja illallinen oli varattu Hotelli Sortavalaan. Sovimme matkan aikana, että illallisen jälkeen Sortavalassa käymme yhdessä iltakävelyllä ja tutustumme toisiimme ja kaupunkiin. Näin teimmekin. Kävelyn jälkeen vietimme ensimmäisen mukavan hetken yhdessä terassilla virvokkeita nauttien.


 

Sortavalassa

Matkaa jatkettiin aamiaisen jälkeen Läskelän kautta Nietjärven mottisotapaikkaan ja kuulimme Ilmari Hakalan selostukset 

Salmin, Vitelen ja Tuulosjoen tapahtumista.  Kävimme mm. Murheen Ristillä ja tutustuimme idylliseen karjalaiskylään Nurmioilassa, jossa juttelimme paikallisten asukkaiden kanssa suomen kielellä.   

Tapasimme iloisia ihmisiä ja eräältä naishenkilöltä tiedusteltaessa heidän elinkeinostaan, hän kertoi olevansa eläkkeellä.  52 v eläkkeellä?  Kerroimme, että meillä eläkeikä on 65 v, niin hän iloisesti nauraa heläytti, ettei heillä edes eletä niin kauaa.  Aunuksessa majoituimme hotelli Olongaan ja siellä myös pienen yhteisen iltakävelyn jälkeen vietimme vielä hetken yhdessä hotellin ravintolassa.

 

Aunus

Kolmannen päivän ohjelmassa oli tutustua mm. Syvärin 

Lotinapeltoon, Aleksanteri Syväriläisen luostariin ja Diorama-museoon Nevalla.  Matka varrella oli nähty erilaisia karjalaiskyliä ja harmaita rakennuksia ja kaunista luontoa, joten saapuminen Pietariin ja matka Terijoelle oli kuin toisesta maailmasta. Tiet olivat hyviä ja liikenne rauhalista.  Pietarissa ruuhka oli sanoin kuvaamaton ja liikennekäyttäytyminen oli uskomatonta.  Ohituksia tehtiin molemmin puolin ja tästä johtuen myös autoja 

näkyi kallellaan pientareilla epäonnistuneiden ohitusten jäljiltä. Terijoella oli kaunista. Päivällisen jälkeen vietimme illalla aikaa yhdessä.  Kokoonnuimme rantaravintolan terassille, jossa vietimme mukavan hetken tutustumalla toisiimme.  Kilistimme kuohuviiniä ja kerroimme elämäntilanteemme ja hieman historiaamme.  Myöhemmin illalla kävimme myös paikallisessa yökerhossa "lehmäbaarissa", jossa jatkoimme yhdessäoloa.

 


Viimeisen matkapäivämme aloitimme puolituntia myöhemmin kuin tavallisesti, koska pääsimme hotellissa aamupalalle vasta klo 8.30.  Päivä aloitettiin tutustumalla Edith Södergranin ja hänen kissansa muistomerkkiin Raiviolassa.  Tutustuimme myös Perkjärven ampumaleiriin sekä talvisodan Summan taistelupaikkaan.  Matka jatkui Viipuriin, jossa ehdimme pysähtyä vain hetken, koska bussikuskilla oli kiire rajalle ennen muita turistibusseja.  Myöhästyminen olisi tiennyt meille tuntien odotusaikaa kuumassa bussissa, joten olimme mielellämme siellä ensimmäisenä.  Ehdimme silti tehdä viime hetken tuliaisostokset rajalla, joten emme joutuneet palaamaan kotiin ilman tuomisia.  Erikoisuutena on mainittava tullimääräykset... 3 lonkeroa vastasi litraa väkevää viinaa ja kuohuvat luokiteltiin myös väkeväksi juomaksi, joten jouduimme vähän järjestelmään tuontikiintiöitä matkalaisten välillä.  Kiitos siitäkin näin jälkikäteen.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Me "pohjoisen sukulaiset" jäimme Imatran linja-autoasemalle, koska saimme sieltä kyydin Rovaniemelle.  Kahdeksan tunnin rupeama meni joutuisasti ja olimme kotona jo puolen yön aikaan.

Kokonaisuutena sukuseuramme matka oli todella mukava ja tulemme mukaan uudelleenkin, jos se vain on mahdollista.  Kesäkuukaudet mahdollistavat parhaiten mukana olon.  Olemme myös moneen kertaan todenneet toisillemme, että matka oli meille kolmelle todella mukava, kun aktivoimme yhdessä oloa serkuksina, mutta myös siksi, että saimme monta uutta tuttavuutta matkan aikana.  Matkalla oli sukulaisten lisäksi mukavia ihmisiä, joilla oli karjalaiset sukujuuret.  Karjalaisuus yhdisti kaikkia, joten varmaan sekin oli yksi syy matkan onnistumiseen. Kirjaamme tähän erityiskiitoksen matkaopas Ilmari Hakalalle, sillä hänen ansiostaan saimme kuultavaksi todella rautaisen annoksen Suomen historiaa ja hänen kertomuksensa herätti mielenkiinnon lukea lisää näistä asioista.

Marjatta Jääskeläinen, Mervi Jaukkuri ja Riitta Ylitervo