Tulosta

 

Sukututkimus on laaja käsite, ja sitä voidaan tehdä usein eri perustein. Suosituimpia tapoja lienee kirjata jonkin kantaisäksi (tai -äidiksi) valitun henkilön kaikki jälkeläiset, tai seurata henkilökohtaista sukua taaksepäin isän tai äidin viitoittaman linjan mukaan. Näissä tutkimustavoissa piilee usein kiusaus laajentaa tutkimusta äärettömiin, mikä nykyisin ei kuitenkaan vähentäne havainnollisuutta nykyaikaisten sukututkimusohjelmien ansiosta.

Tähän esitykseen olen ottanut ohjenuoraksi periytyvän sukunimen. Tutkimuksen ytimenä on ollut selvittää, miten ja mitä kautta sukunimi on kulkenut suvussa 1600-luvulta meidän päiviimme asti, ja koota yhteen yhteisen sukunimen kantajat. Sukunimen periytyminen ei välttämättä edellytä geneettistä periytymistä.

Sukunimen tiellä on ajallinen ja maantieteellinen ulottuvuus. Ajallista edustavat perinteiset sukutaulut ja maantieteellistä ulottuvuutta asuinpaikkaselvitykset. Sukunimen kantajat leikkaavat vain osittain suvun perhepiiriä, ja nimen leviäminen sukupolvesta toiseen on äärimmäisen sattumanvaraista. Tästä käy äärimmäisenä esimerkkinä Oinaanvaaran Eskilinpoikien sukuhaara (E) ja Iijärven Juho Heikinpojan sukuhaara (G). Kummassakin haarassa sukunimi on selvinnyt 1600-luvulta meidän päiviimme. E-haarassa on nimeä kantaneita perheitä ollut yhteensä 29, kun taas G-haarassa vastaavasti 694 kappaletta! (Nimeä kantaviksi perheiksi on tässä yhteydessä laskettu myös ne perheet, joissa äiti on syntyperältään Tiittanen.)

Olen usein miettinyt kuinka onnellisessa asemassa nykyinen sukupolvi on. Nykyiset tietokoneet ja tietoverkot mahdollistavat historian tutkimuksen sellaisella volyymillä, mihin aikaisemmilla sukupolvilla ei kerrassaan ollut mahdollisuuksia. Ja Suomessa historiallista tietoa on tallella kohtuullisen runsaasti verrattuna moniin muihin maailmansotien runtelemiin Euroopan maihin. Lähtiessäni tekemään tutkimusta melkeinpä tyhjältä pöydältä en aavistanut, millaiseen seikkailuun jouduin. Kaiken huipuksi juoni piti vielä kääntää oikeaan suuntaan, onhan tutkimus luonteeltaan takaperoista. Monasti olen tullut eläytyneeksi menneisiin maailmoihin ja niiden ihmisiin, rakentanut heille erilaisia identiteettejä jne, rakentanut eräänlaisen ’Ankkalinnan’, Aku-Ankka-sukupolvea kun olen. Karjalan liitto lähestyi minua viime vuosituhannen lopulla uudella Karjala-kortilla, jossa nimeni paikalla komeili osuvasti: Jyrki Tiitlander (siis Tiitanmaalainen!). Tästä lähti ajatus kansikuvasta liikkeelle.

Joka tapauksessa lukijan on syytä säilyttää terveellisen epäilyksen siemen. Tämä tutkumus ei täytä välttämättä kaikkia tieteellisen tutkumuksen kriteerejä, olenhan käyttänyt runsaasti ns toissijaisia lähteitä. Tutkimuksen toteutus on perinteinen, mutta sen ulkoasu saattaa aluksi hieman hämmentää. Kokeiluluontoisia esitystapoja on käytetty harkiten ja johdonmukaisesti.

Haluan muistaa ja kiittää yhteistyöstä kaikkia tutkimuksessani avustaneita sukulaisiani ja ystäviäni, heistä erikoisesti Sortavalan seudun sukututkimuksen uranuurtajaa Heljä Pullia, jonka opastuksella otin aikoinaan sukututkimukseni ensiaskeleita ja joka ystävällisesti käänsi minulle arvokkaita vanhoja dokumentteja, Uukuniemeltä lähtöisin olevaa sukututkijaa Anja Kukkosta Haminasta, Oppolan ”naapurin poikaa” Esko Kososta Savonlinnasta, nyt jo edesmennyttä Oppolan ”sukumuistia” Hannes Tolkkia, Sulkavan historian asiantuntijaa professori Paavo Seppästä, Suur-Jaakkimalaisia, Kurkijoen seudun sukututkimuspiiriä ja erityisesti Lahnajärven sukuhaaran tutkimuksen alulle panijaa Arvo Tiittasta Mikkelistä. - Tutkimusta varten ei ole hyödynnetty apurahoja.

Helsingissä 31.7.2004

Jyrki Tiittanen (Taulu Ga 198)

Tiittanen/Tiitta - sukuseuran pj

 

Sisällön yleiskuvaus

Tämän esitys esittelee Tiittasten ja Tiittojen sukuselvitykset ja asuinpaikkaselvitykset. Alussa on johdanto-osa, jossa esitellään tutkimuksen aihepiiri ja laajuus sekä sisällön tekninen kuvaus. Johdanto-osaan luetaan myös Tiitta-pohjaisten paikkanimien esittely ja levinneisyyskartat.

Sukuselvitys ja jaettu sukuhaaroihin, jotka määräytyvät yleensä sukuhaaran vanhimman selvitetyn jäsenen mukaan. Sukuhaarat on merkitty suurin aakkostunnuksin ja nimetty yleensä kanta-isän asuman kylän mukaan. Kukin sukuhaara sisältää seuraavat osiot:

- Taululuettelo: Sukuhaaran sisältämien taulujen luettelo toimii ikäänkuin sisällysluettelona. Siitä ilmenee taulujen kantahenkilöiden polveutuminen toisistaan.

- Sukuselvitys tauluineen, jonka pikaselitykset löytyvät kohdasta Selitykset ja tarkempi kuvaus kohdasta Tietojen esitystapa.

- Asuinpaikkakuvaukset, joissa selvitellään lyhyesti sukuhaaran eri asuinpaikkojen historiaa, sukunimen paikallishistoriaa, vanhoja valokuvia, asuintilojen vanhoja maarekisteritietoja ja karttaotteita. Lisäksi esitellään puhtaaksikirjoitettuina Maanmittauslaitoksen arkistosssa säilyneitä vanhoja Tiittasia ja Tiittoja koskevia maanjakotoimitusten pöytäkirjoja, joita nykyään säilytetään Kansallisarkistossa. Asuinpaikkakuvausten tulkintaohjeita erikseen kohdassa Asuinpaikkaselvitykset.

Nimihakemisto, joka käsittää 15-vuotiaiksi eläneet ja kaikki nykyään elossa olevat suvun jäsenet. Koska puolisoista käytetään tässä selvityksessä pääsääntöisesti syntymäsukunimeä, on Tiittasten ja Tiittojen puolisot lueteltu erikseen etunimen mukaisesti aakkostettuina. (Yleinen osa)

Asuinpaikkahakemisto käsittää kaikki perheellisten Tiittasten asumat paikat, Karjalan puolessa tutkimusalueella kylän ja talon tarkkuudella, sodanjälkeiset asuinpaikat muualla Suomessa kunnan tarkkuudella. Ulkomaat on esitetty vain maan tarkkuudella. (Yleinen osa)

 

Sukututkimuksellisia näkökohtia

Tämän tutkimuksen painopistealue maantieteellisesti sijoittuu Laatokan Karjalaan, missä historian suuria taitekohtia ovat olleet 1300-luvun alkupuolella solmittu Pähkinäsaaren rauha, jonka seurauksena kyseinen alue jäi ortodoksisen maailman piiriin, silloisen Novgorodin hallintaan; 1500-luvun lopulla solmittu Täyssinän rauha vakiinnutti tilannetta; 1600-luvun alkupuolella solmittu Stolbovan rauha, jossa koko Laatokan ympäristö Inkerinmaata myöten siirtyi ruotsalaisten valtapiiriin. Tätä ruotsalaisten hallintoa kesti vajaa vuosisata, jonka aikana tapahtui 1650-luvulla ns ruptuurisota, jonka seurauksena valtaosa Laatokan Karjalan alkuperäisväestöstä siirrettiin Venäjälle Tverin alueelle. 1600-luvun lopun nälkävuodet jättivät jälkensä väestöön ja levoton kausi huipentui isovihaan, jonka päätöksenä solmittiin Uudenkaupungin rauha 1721. Tässä yhteydessä Laatokan Karjala palautui venäläisten hallintaan. Isovihan aikana perustettiin Suomenlahden pohjukkaan Pietarin kaupunki, josta tuli nopeasti alueen talouskeskus. Pikkuvihan jälkeen 1740-luvulla ruotsalaiset menettivät valtakunnastaan Venäjälle vielä Etelä-Karjalan Kymenjokea myöten. Kun Suomen suurruhtinaskunta perustettiin 1809-sodan jälkeen, liitettiin Laatokan Karjala ns Vanhan Suomen mukana jälleen Suomen yhteyteen. Jossain määrin hämmästyttävää tässä on se, että Vanhan Suomen alueella säilytettiin ruotsalaistyyppinen hallinto ja laki koko 1700-luvun ajan!

Tässä sukuselvityksessä pyöritään itäsuomalaisten Tiittojen ja Tiittasten ympärillä. Sukunimenä Tiittanen on tyypillinen savokarjalainen sukunimi, joka todennäköisesti Savon alueella syntyneenä on siirtynyt luterilaisella väestöllä polvesta toiseen isältä pojalle ainakin 1500-luvulta lähtien. Lukijan pitää kuitenkin muistaa, että koska sukunimi on syntynyt patronyymistä, siis isän nimestä, ja Tiitta on ollut yleinen etunimi ortodoksisella alueella, on hyvinkin mahdollista, että kaikki tässä esityksessä 'luterilaisiksi' luetut sukuhaarat eivät välttämättä ole samaa perua. Ensimmäiset 'ruotsalaiset' asukkaat siirtyivät Laatokan Karjalan alueelle Savosta ja Viipurin Karjalasta joskus 1600-luvun alussa. Varhaisimmat henki- ja maakirjat laadittiin ruotsalaisen hallinnon tarpeesta ja näissä kirjoissa "maan noustessa tuhkasta" taistelujen jäljiltä myös kyläjaot loivat vasta raamejaan. Näissä kirjoissa saattoivat luterilaisetkin esiintyä joskus ordoksiseen nimimuotoon 'naamioituneina', kuten Luhojärven Tuomaksen kohdalla: Tijta (1631), Titon (1637), Titoff (1641). Varhaiset maakirjat laadittiin sekä ruotsiksi että venäjäksi. 1600-luvun henki- ja maakirjoissa luterilainenkin väestö esiintyi paljolti ilman sukunimeä, tai sukunimen esiintyminen oli satunnaista. Iijärveläinen seppä ja lautamies Juho Heikinpoika paljastuu Tiittaseksi tuomiopöytäkirjassa, jossa hänen tapaustaan käsiteltiin, mutta lautamiehenä hän esiintyi yhtä poikkeusta lukuunottamatta ilman sukunimeä.

Sukututkijan kannalta täsmällisiä tietoja aletaan saada vasta isovihan jälkeen seurakuntien ryhdyttyä pitämään historiakirjoja uusien sääntöjen mukaan. Kirjaamistavat vaihtelivat aluksi paikkakunnittain. Jaakkimassa ja Sortavalassa ovat väestötiedot säilyneet pienehköjä katkoja lukuunottamatta yhtäjaksoisina 1720-luvulta lähtien, ja rippikirjoihin merkittiin myös asukkaiden syntymävuodet jo varhaisessa vaiheessa. Näin ei kuitenkaan ollut Kurkijoella, Hiitolassa ja Parikkalassa, missä luotettavat tiedot alkavat vasta 1700-luvun loppupuolelta. Viimeksi mainituilta alueilta jää valitettavasti pimentoon eräitä tämän sukututkimuksen kannalta hyvin merkittäviä sukulaisuussuhteita. Aäritapauksena on Sortavalasta pohjoiseen sijaitseva Pälkjärven seutu, missä seurakunnan säilyneet tiedot alkavat vasta 1850-luvulta. !

Tämä tutkimus ei täytä tiukasti kaikkia tieteen vaatimuksia, pääsääntöisesti yksityiskohtaiset viitteet Kansalliarkiston aineistoihin on jätetty pois, vanhojen asiakirjojen kohdalla on pyritty esittämään mahdollisimman alkuperäinen lähde. Uudemmat tiedot perustuvat paljolti toissijaisiin, jo valmiiksi jalostettuihin tietolähteisiin, paikallishistorioihin ja kyläkirjoihin. Nykyaikaan liittyviä tietoja on kerätty lisäski ihmisiä haastattelemalla.

Nykyaikaan ulottuvat sukutiedot on saatu Valtion väestörekisterikeskuksen sukuseurallemme luovuttamasta Tiittasia ja Tiittoja koskevasta ns sukuaineistosta, jota kyseinen laitos luovuttaa kaupallisin perustein manuaalisessa muodossa (paperitulosteena) yhteisöille sukututkimuksellisia tarpeita varten. Tämä aineisto käsittää väestön sukutietoja 1960-luvun lopulta nykypäivään. Näitä ovat syntymä- ja kuolinajat, ja -paikat, aviosuhteet, asuinpaikat osoitteineen ja ammatit. Väestörekisterin perustamisvaiheessa silloin alaikäiset lapset kirjattiin vanhempiensa yhteyteen, joten monet 1940-luvun puolivälin maissa syntyneet henkilöt ovat jääneet siinä ilman vanhempia.

 

Katsaus Suomen hallintopitäjien historiaan Karjalan seudulla

Sukututkimuksessa ilmaistaan paikkakunnat hallintopitäjän (tai seurakunnan) ja kylän mukaan. Kylän kuuluminen tiettyyn pitäjään sitoutuu käsiteltävään ajankohtaan. Esimerkkinä olkoon Oinaanvaaran kylä, joka 1600-luvun aikana kuului Uukuniemen hallintopitäjään (Un-Oinaanvaara). Isovihan jälkeen 1700-luvun alkupuolelta lähtien se luettiin Jaakkiman yhteyteen (Ja-Oinaanvaara), ja Lumivaaran irtauduttua 1920-luvulla Jaakkimasta Oinaanvaara siirtyi mukana (Lm-Oinaanvaara). Nämä ilmaisut osoittavat siis maantieteellisesti samaan paikkaan.

 

Seuraavassa käydään läpi Käkisalmen Karjalan osalta tämän tutkimuksen kannalta keskeisten hallintopitäjien historiaa.

KURKIJOKI

TIURALA = HIITOLA eriytyi 1612

JOUKIO = PARIKKALA eriytyi 1612

- SAARI eriytyi 1923

- SIMPELE eriytyi 1934

UUKUNIEMI eriytyi 1612

- KESÄLAHTI eriytyi 1721

- Kummunjoki = (Oinaanvaara, Meriä, Metsämikli) JAAKKIMAAN 1719

JAAKKIMA eriytyi 1728 (srk 1719)

- LUMIVAARA eriytyti 1921

 

SORTAVALA

KITEE eriytyi 1612

- Kaalamo, Matkaselkä, Issaskamvaara, Särkisyrjä, Vahvajärvi RUSKEALAAN 1721

SUISTAMO eriytyi 1612

- IMPILAHTI eriytyi 1721

SUOJÄRVI eriytyi 1612

- Liusvaara ILOMANTSIIN 1612

- Öllölä, Luutalahti ILOMANTSIIN 1700

- Pirttipohja, Mänkönvaara, Leppälahti, Niinisyrjä, Häyskänvaara, Soanlahti,

Kokkari PÄLKJÄRVEEN 1612

Reuskula, osa Oppolaa JAAKKIMAAN 1728

HARLU eriytyi 1921

 

ILOMANTSI

PÄLKJÄRVI eriytyi 1612

- RUSKEALA eriytyi 1721

TOHMAJÄRVI eriytyi 1612

LIPERI eriytyi 1612

PIELISJÄRVI eriytyi 1631

Louhivaara, Kitsinvaara, Kontiovaara, Jaakonvaara, Kuorajärvi PIELISJÄRVEEN 1658

SALMI

RÄISÄLÄ

SAKKOLA

PYHÄJÄRVI erityi 1631

METSÄPIRTTI eriytyi 18??

RAUTU

 

Nimestä Tiitta

Tiitta, Tiitu, Titu, Tito,… Tiitus-nimi oli kansanvalistusseuran kalenterissa 1883. Se pohjautuu latinan Titus-nimeen, joka tarkoittaa valtavaa ja kunnioitettavaa. Tämä Titus oli Paavalin opetuslapsi, myöhemmin Kreetan seurakunnan hoitaja, jolle Paavali osoitti yhden kirjeeensä. - Titus, Flavius Vespasianus oli Rooman keisari vuosina 79-81. Hän hallitsi lempeästi, sai jopa kunnianimityksen 'ihmiskunnan rakkaus ja ihastus'. - Titaanit olivat varhaiskreikkalaisessa muinaistarustossa taivaan (Uranoksen) ja maaemon (Gaian) poikia ja tyttäriä. Titania oli puolestaan keijujen kuningatar, Oberonin puoliso. - Taruolennot ovat antaneet nimensä mm raskaalle hopeanharmaalle alkuaineelle, sekä Saturnuksen että Uranuksen suurimmille kuille, uponneelle valtamerihöyrylle ja muinaisille valtaville 'sarvikuonoille', jotka laidunsivat silloista preeriaa oligoseenikaudella noin 30 miljoonaa vuotta sitten.

Miehen ristimänimestä Tiitta (Tit, Titka) juontuva patronyymi on ollut pohjana sukunimille Tiitta ja Tiittanen. Tämä on itäinen muoto. Läntinen, skandinaavinen muoto samasta nimestä oli Tidik, josta juontunee myös Savossa yleinen sukunimi Tiitinen. Muodot Tiitto ja Titto (muodosta Titov) ovat levinneisyytensä perusteella välittäviä muotoja, jotka ovat levinneet etupäässä keskiseen Suomeen ja Pohjanmaalle.

Nimi Tiittanen, ja varsinkin Tiitinen, tuovat helposti mieleen Tiitiäisen, mikä yleisesti mielletään joksikin kovin pieneksi, pikkuruiseksi, (vertaa Titania yllä). - Toisaalta Tituksen mahtavuutta kuvastaa Savon seudulla esiintynyt sananparsi, jossa Titus saa päälleen kostajan viitan. Vanhuksen tai heikon sortajasta sanottiin, että kyllä hänkin vielä Tituksensa kohtaa. $NIM

Ulkomaiden 'Tiittaset' ovat osallistuneet mm avaruudenvalloitukseen. Neuvostoliiton ensimmäisiä kosmonautteja oli German Titov. Ensimmäinen avaruusturistikin, amerikkalainen miljonääri oli nimeltään Dennis Tito, Jugoslavian kuuluisan presidentin Josip Broz'in kaima.

Tämä selvitys keskittyy ensisijaisesti karjalaislähtöisiin Tiitta-pohjaisiin sukunimiin Tiitta ja Tiittanen. Myös näistä kehittyneitä lukumäärältään vähäisiä sivumuotoja Tiittainen, Tiittonen, Tiitonen ja Tiitanen käsitellään. Suuren nimikirjan mukaan Tiittoja oli 1972 Suomessa 248 kpl, Tiittasia 743 kpl, Tiittaisia 11 kpl, joten karkeasti arvoiden eläviä nimenkantajia voidaan ajatella olevan yhteensä noin 1000 kpl. Väestörekisterikeskuksen rekisterissä oli vuonna 2001 Tiittanen-nimisiä 1330 ja Tiitta-nimisiä 466 kpl. Nämä lukemat sisälsivät myös kaikki kuolleet 1960-luvulta nykypäivään sekä Tiittasina/Tiittoina syntyneet.

Sukunimet siis pohjautuvat patronyymiin, joka tarkoittaa Tiitan poikaa. Tiitta - Tiittainen, vertaa väri puna - punainen. Suomalaisittain Tiittanen on siis Tiitan omainen. Tämä on havaittavissa eräissä tapauksissa vielä ortodoksisella alueella, missä sukunimet ovat yleensä myöhäsyntyisempiä kuin savo-karjalaisella alueella. Tiitta oli etunimenäkin sangen yleinen ortodoksisella alueella vielä 1800-luvun puolella, useimmat ortoksiset sukunimet otettiin 1800-luvun alussa eläneiden Tiittojen mukaan. Savo-karjalaisella alueella etunimenä Tiitta tai Titus olivat sangen harvinaisia, mutta Savon historian mukaan sukunimenä Tiittanen (Tijtain) esiintyy jo ensimmäisissä 1540-luvun maakirjoissa (Sulkava). Sulkavan seuduilla sukunimi oli sangen yleinen vielä 1600-luvun lopulla, mutta katosi sieltä sitten nopeasti. Laatokan Karjalan seuduille levinneet luterilaiset Tiittaset ja Tiitat ovat mahdollisesti Savon suunnasta 1600-luvun alussa tullutta väestöä.

Nimen kirjoitusasu vaihteli eri aikoina myös paikkakunnittain. Onhan syytä muistaa, että muinoin sukunimi periytyi nimenomaan lausutussa muodossa, harvat olivat ne tilanteet, jolloin se kirjoitettiin. Verotus-, ja luterilaisessa väestökirjanpidossa yleisin kirjoitusmuoto oli 1700-luvulle tultaessa Tijtain, noudattihan se yleistä tapaa merkitä ruotsalaisittain suomalaiset -nen-päätteiset nimet. Kirjanpitokäytännön alkuvaiheissa esiintyi myös muita vaihtelevia muotoja, jopa samaa henkilöä koskien, kuten Tita, Titoinen jne.

Mielenkiintoinen on käytäntö, joka esiintyi Parikkalan (Joukio, Saari, Simpele) alueella väestönkirjanpidossa. Ikään kuin kaikki alueen ympäristössä tavattavat -nen-päätteiset sukunimet olisivat menettäneet siellä tuon päättteensä! Varhaisimmat rippikirjamerkinnät (vasta 1700-luvun loppupuolelta) esittävät nimen muodossa Tijtas (Vrt Cosois - Kosonen, Nauckaris - Naukkarinen). Vertaa Matti Tiittanen - Tiittas Matti. Voisiko tästä käytännöstä johtua, että Parikkalan seudulla esiintyy edelleen eräiden nimien nimien riisuttuja muotoja (jopa Myllys)?

Nimet muuttuivat vielä 1700-luvulla asuinpaikan ja käytön mukaan. Tätä vahvistavat myös eräät tutkimuksissa vastaan tulleet tapaukset: Esim. Jaakko Tiitta muuttaa 1772 Parikkalan Oravaniemestä Jaakkiman Vaarankylään, ja samalla Jaakkiman puolella hänen nimensä muuttuu Tiittaseksi.

 

Nimestä Kuore

Nimi Kuore seuraa tiiviisti Tiittasia, ainakin Oinaanvaaran ja Iijärven seuduilta lähteneitä seppiä. Mistä tuo nimi on peräisin, on toistaiseksi hämärän peitossa. Nimi on kirjattu useilla eri tavoilla asiakirjoihin. Sukunimen tapaan sitä on käytetty ainoastaan parin sukupolven aikana 1700-luvun puoliväliin asti, mutta asuinpaikan nimenä se on säilynyt aina viime sotiin asti sekä Jaakkiman Oppolassa että Harlun Lahnajärvellä. Yleisin kirjausmuoto on ollut Kore, muita ovat Kuore (1682), Core, Chore (1760) ja Cohre (1761). Onpa nimi kirjattu ainakin kerran virheellisesti muodoissa Kuroin (Kuronen) ja Curne (Kuurne).

Silloisen Uukuniemen Iijärveltä Suistamolle 1670-luvulla muuttanut Jöran Tiittanen (Taulu G 3) mainitaan Kuoreeksi jo 1682, ja henkikirjassa 1696 (viimeinen enne isovihaa) hänet tunnettiin nimellä Kuoreenseppä (Korenseppä). Hänen poikansa tavataan 1700-luvun puolelta Jaakkiman Oppolassa ja Sortavalan Lahnäjärvellä. Oppolan Olof Tiittanen (Taulu Ga 1) tunnettiin hallinnollisissa asiakirjoissa Kuoreena, mutta seurakunnan asiakirjoissa aina Tiittasena. Hänen tyttärensä Regina naidaan Kuokkaniemelle, missä rippikirja tuntee hänet Kuoreena, tosin pari lasta hän on synnyttänyt myös Tiittanen-nimellä. Samoin Sortavalan Lahnajärvelle muuttaneen Matti Tiittasen (Taulu Gb 1) tytär Carin naidaan Kuore-nimellä Jaakkimaan, vaikka täällä hänet tunnetaan Tiittasena. Ainoa merkintä, missä nimet Tiittanen ja Kuore on kirjattu rinnakkain, löytyy yllättäen vuoden 1728 verorevioskirjasta Parikkalan Tarnalasta, minne on isovihan jäjiltä Oinnanvaarasta muuttanut seppä Jacob "Kuore eli Tiittanen" (Taulu E 3). Myös hänen poikansa Elias mainitaan kerran Kuoreeksi Kurkijoella 1748. He edustavat Oinaanvaaran Tiittasia, kun taas edellä mainittu Jöran (Taulu G 3) on lähtöisin Iijärveltä. Tämä viittaa paitsi että kyseisten kylien Tiittaset lienevät läheistä sukua toisilleen myös sitä, että heillä on yhteiset ammatiiliset juuret ja nimen alkuperää täytyy hakea syvemmältä historian syöväreistä.

Asuinpaikan nimenä Kuore on säilynyt Oppolassa tilan nimenä, puhuttiin Kuoreen ryhmästä. Lahnajärvellä on olemassa tilat Yläkuoremäki ja Alakuoremäki. Nämä paikannimet näyttävät olevan koko Laatokan Karjalan seudulla ainoat Kuore-nimet, jotka eivät liity järviin tai vesistöihin.

Mutta mitä sitten tämä Kuore itse asiassa merkitsee? Yleisesti se tulkitaan kalaksi, ja kuorehan on kalana ollut paikkakunnan ruokataloudessa hyvin merkittävä. Yllättävää on kuitenkin se, että kukaan nimenkantajista on tuskin ollut päätoimeltaan kalastaja, ainakaan he eivät ole asuneet suurempien järvien rannoilla. Lahnajärven Kuoremäen tuntumassa on vanhastaan ollut myös Kuoreoja, ja kansan keskuudessa tämä nimi on liitetty luonnollisesti kalastuksekseen: "Joskus ammoin kuoreet ovat nousseet näin ylös jokea myöten, mutta en muista itse koskaan ojasta kuoreita pyydetyn", näin muistelee eräs Kotimaisten kielten tutkuskeskuksen nimiarkistoon kirjattu iäkäs haastateltava. Myös Oppolan kuorelaisia kiusattiin lapsina kalan pahasta hajusta. - Kuoreella on ollut vanhassa kielessä myös toinen yleinen merkitys, se tarkoittaa maidon pinnalle kerääntynyttä kermaa.

 

Laatokan Karjalan varhaisia Tiittas-henkilönimiä

Tiitta oli kohtalaisen yleinen etunimi ortodoksisella alueella Karjalassa 1600-luvulta aina 1700-luvulle. Seuraavassa esityksessä esitellään seudun varhaisista henkikirjoista Tiitta-pohjaiseen nimen omaavia henkilöitä. Nimet esitellään alkuperäisessä kirjoituasussaan. Listä ei ole millään muotoa kattava. On olemassa pieni mahdollisuus, että jokin heistäkin olisi jonkin luterilaisen Tiittas-sukunimen kantajan edeltäjä.

 

Rautu:

Titta Griskeson v1589 $SNK

 

Kurkijoki:

Tijtta Padrikasson v1592 $ORTs268

 

Kurkijoki-Oitsanlahti:

Titons ödhe (Tiitan autio) v1618 $NIM

 

Kurkijoki-Tervu:

Titko Wasilieff v1631-1642 $NIM

 

Kurkijoki-Ihojärvi:

Titko Wasilieff populi v1645-1648 (mahd edellinen) $NIM

 

Parikkala-Rasvaniemi:

Pedruska Titoff v1631 $NIM

Tarasko Titoff v1647-1648 $NIM

 

Sortavala:

Tijta Hamanpoika v1618 $NIM

 

Sortavala-Kuokkaniemi:

Piminä Titanpoika v1618-1631 $NIM

 

Sortavala-Ihala:

Danielka Titoff v1631-1638 $NIM

 

Suistamo-Kerisyrjä:

Proska Titoff v1631 / Prokusko Titoff v1640-1648 $NIM

 

Pälkjärvi-Kirkonkylä:

Päntö Tijtanpoika v1618 $NIM

Elexie Titoff (Tijtanpoika) v1618 $SNK

 

Pälkjärvi-Iljala:

Contke Tijtansson v1590 $AKH1s272

Tijta Wasilieff v1618 $NIM

Pendeliko Totoff v1631 $NIM

 

Pälkjärvi-Pälksaari:

Titko Wasilieff v1638-1642 $NIM

 

Pälkjärvi-Mäckonvaara:

Tito Wasilieff v1640 $NIM

 

Tohmajärvi:

Oudockie Tijtain v1614 $NIM

Tiitta Iivananpoika v1618 $SNK

 

Pielisjärvi:

Larss Tiittone v1651 $NIM

 

Laatokan Karjalan luterilaiset Tiitat ja Tiittaset

 

Laatokan Karjalan Tiittasiksi luetaan tässä yhteydessä Hiitolassa ja sen pohjoispuolella Karjalan alueella asuneet Tiittaset ja Tiitat. 1900-luvun alkupuolella ennen sotia Tiittasia on asunut leveällä lounaasta koilliseen suuntautuvalla Laatokan luoteisrannikkoa myötilevällä rintamalla Simpeleen Kaljusenkylästä aina Suistamon Laitioisiin Jänisjärven itärannalla. Asuinpitäjiin kuuluivat edellisten lisäksi Parikkala, Saari, Lumivaara, Jaakkima, Uukuniemi, Sortavala ja Harlu. Lisäksi joitakin Tiittasia asui Pälkjärvellä ja Värtsilässä. "Ikivanhoja" Tiittasten asuinpaikkoja on tiedetty olevan Saaren Honkakylässä, Lumivaaran Kumolassa, Jaakkiman Oppolassa ja Harlun Heinäjoella, sekä jossain Pälkjärven Näätselän sunnalla.

 

Koska Tiitat ja Tiittaset ovat kuuluneet paikkakunnan luterilaiseen väestöön, on syytä epäillä heidän tulleen seudulle Savon tai Jääsken suunnalta ruotsalaisten suurvaltakauden aikana 1600-luvun alussa. Mutta ovatko Laatokan Karjalan Tiitat ja Tiittaset samaa juurta ja mistä ja mitä kautta he ovat tulleet? - Tarkastellakseni edellä esitettyjä kysymyksiä lähestyn aihetta eri vaiheissa nykyajasta käsin historian hämärään.

 

Suurten nälkävuosien, sotien ja muitten koettemusten jälkeinen Tiittasten tilanne 1700-luvun alussa kuvastaa edellä mainittuja "ikivanhoja" asuinpaikkoja. Näihin aikoihin aloitettiin seurakunnissa järjestelmällinen väestötietojen kirjaaminen. Seudun Tiittaset ja Tiitat saadaan ryhmiteltyä em asuinpaikkojen mukaisiin sukuhaaroihin, muutamilla pienillä, nykyisin tyrehtyneillä sukuhaaroilla lisättynä.

- Hiitolan seudulla Kokkolajoen kylän vaiheilla asui pieni joukko Tiittoja tai Tiittasia aivan isovihan aikoihin, mutta tämä sukuhaara tyrehtyi nopeasti (Taulut B).

- Kesälahdella on asunut Matti Sihvonpoika Tiittanen (Taulut F).

- Simpeleen Kaljusenkylän Tiitat, samoin kuin Uukuniemen Kummunkylän Tiitat saadaan liitettyä Saaren Honkakylän sukuhaaraan, johon luetaan useita isäntiä 1700-luvun alussa, mm Erik ja Juhan Tiitta (Taulut C), joiden keskeinen sukulaisuussuhde jää tässä vaiheessa vielä avoimeksi.

- Silloisen Jaakkiman, myöhemmin Lumivaaran kirkonkylän tuntumassa Kumolassa on isovihan jälkeen asunut Daniel Tiittanen (Taulut Gc), jonka jälkeläisiä kaikki Kumolan Tiittaset näyttävät olevan. Parikkalan Tyrjässä Jessunmäellä on tuolloin asanut Peter Danielinpoika Tiitta(nen).

- Oppolan Tiittasten kantaisäksi osoittautuu seudulle isovihan aikoihin ilmaantunut Olof Yrjönpoika Tiittanen eli Kuore (Taulut Ga). Mm Paikjärven, Pajasyrjän ja Sortavalan Uijalanrannan Tiittaset ovat Oppolasta lähtöisin.

- Harlun Heinäjoen tai Lahnajärven sukuhaaran kantaisäksi osoittautuu isovihan jälkeen Sortavalan Lahdenkylässä asunut Matts Tiittanen (Taulut Gb), joka on asunut hetkellisesti myös Oppolassa, ja näin saatu kytkös viittaa läheiseen sukulaissuhteeseen Olof Tiittasen kanssa. Myös Kuore-nimi on asuinpaikan muodossa jäänyt kummallekin paikkakunnalle.

- Suistamon Laitioisten, samoin kuin Harlun Niinisyrjän Tiittaset ovat tulleet Paikjärveltä, ja tämän sukuhaaran kantaisäksi voidaan katsoa pikkuvihan jälkeen Pirttiniemen kylään asettunut Mikko Tiittanen (Taulut I), hänen tiedetään asuneen jo aikaisemmin Pälkjärven Jerovaarassa.

- Lisäksi Uukuniemen Kalattomassa on asunut Tiittasia (Jaakko Tiittanen, Taulut D) 1700-luvun puolivälin paikkeilla.

 

Tilanne 1600-luvun lopulla antaa viitteitä yhteisten juurien löytymisestä. Edellisten ryhmien välille löytyy sukulaisuussuhteita, jokunen ryhmä ilmaantuu lisääkin:

- Hiitolan Kokkolanjoella asui 1690-luvulla populi Paavo Tiitta.

- Kesälahden eteläpuolella Totkunniemessä asui Sihvo Matinisä Tiittanen 1680-luvulla.

- Saaren Honkakylässä asui 1690-luvulla parhaimmillaan kolme talollista: Erik Tuomaanpoika ja Tuomas Antinpoika Tiitta, sekä Jakob Juhonisä? Tiitta, joka saattoi olla Tuomaan veli. Tuomas Antinpoika jäi ilmeisesti ilman jälkeläisiä.

- Silloisen Uukuniemen, myöhemmän Lumivaaran Oinaanvaarassa asui 1680-luvulla kolme Eskelinpoika-Tiittasta: Peter, Mikko ja Yrjö. Näistä kukin häviää kirjoista 1690-luvulle tultaessa. Mikko tavataan jo 1660-luvun alkupuolella Joukiosta renkinä.

- Silloisen Uukuniemen, myöhemmän Jaakkiman Iijärvelle oli asettunut seppä Juho Heikinpoika Tiittanen, jonka perhesuhteita valotetaan vuoden 1683 oikeudenkäyntipöytäkirjassa. Hänellä on pojat Yrjö ja Daniel, joista jälkimmäinen osoittautuu Kumolan ja Tyrjän Tiittasten kantaisäksi, ja edellinen, Yrjö lähtee velkojaan pakoon Salmin suuntaan päätyen 1680-luvun alussa Impilahden (silloisen Suistamon) Ruokojärvelle, täällä hänet tunnetaan 'Kuoreenseppänä'. Oppolan sukuhaaran kantaisä Olof Yrjönpoika Kuore eli Tiittanen on ilmeisestikin hänen poikansa, samoin viimeksi mainitun veljeksi osoittautuva Harlun Heinäjoen kantaisä Matti. Mainittakoon, että Oinaanvaarassa tavataan 1690-luvulla vain yksi Tiittanen, seppä Jaakko (Peterin poika), joka ilmaantuu 1720-luvulla Parikkalan Tarnalaan, missä hänet mainitaan myös Kuoreeksi.

- Pälkjärvellä Tiittanen sukunimenä on (erään tiedon mukaan) esiintynyt maakirjassa jo 1683, mutta perheellisiä Tiittasia ei kuitenkaan 1600-luvun lopulla näytä seudulla asuneen. Iljalan seudulla havaitut Tiitta-pohjaiset nimet juontuvat ilmeisesti ordoksi-asukkaiden ajoilta.

- Uukuniemen Kalattoman Tiittasten alkuperä on luultavasti lähtöisin Honkakylästä.

- Honkakylä, Oinaanvaara ja Iijärvi sijaitsevat suhteellisen pienellä alueella, ja tähänastisten tietojen perusteella voitaisiin päätellä yhteisten juurien löytyvän jostain täältä.

 

Mutta idylli saa säröjä kun siirrymme muutaman vuosikymmenen taaksepäin, 1600-luvun puoliväin tienoille. Ilmenee että Honkakylän isäntä Thomas Tiitta on tullut paikalle Kurkijoen Luhovaarasta vuosien 1642 ja 1644 välillä, minne hän ilmaantui 1630-luvun alussa.

- Iijärven Juho Heikinpoika saattaa olla ilmaantunut paikalle jo 1637 maakirjaan. Tuleva Oinaanvaran isäntä, Mikko Eskelinpoika tavataan renkinä vasta 1663 Joukiossa, mutta missä on isä Eskel? - Vuoden 1637 maakirjassa mainitaan Luhovaarassa myös Eskel Heikinpoika!

Luhovaaran Eskeliä ei tosin mainita missään yhteydessä Tiittaseksi. Jos yhteisiä juuria tulisi etsiä Luhovaaran suunnalta, se vie maantieteellisesti lähelle Titonkylää. Tässä Kurkijoen kylässä ei tiedetä asuneen Tiittasia, ja arvoitukseksi jäänee, onko kylällä mitään tekemistä luterilaisten Tiittasten kanssa.

Myös Suistamon (myöhemmän Impilahden) Kerisysrjässä tavataan 1640-luvun alkupuolella Eskil ja Heikki Titikainen (Taulut H), ja siellä pitempään viihtyneen Heikin sukunimi muuttuu ajan mittaan Tiittaseksi. Heiltä ei liene jäänyt jälkeläisiä, mutta heidän etunimensä vaikuttavat jotenkin tutuilta.

Näihin oletuksiin nojautuen voidaan päätellä, että luterilaiset Tiitat ja Tiittaset ovat olleet 1600-luvun alkupuolella uudisasukkaita ensimmäisenä pysähdyspaikkanaan Karjalassa Kurkijoen Luhovaara. Täältä on sitten aluksi lähdetty eri suuntiin, Iijärvelle, Honkakylään ja mahdollisesti idemmäs Kerisyrjään.

 

Onko Laatokan Karjalan Tiittasten sukunimi lähtöisin Sulkavalta?

Sulkavan Sulkavanmäellä on sijainnut 1500-luvulla vanha Tiittasten asuma talo. Merkittävä osa Laatokan Karjalaan 1600-luvun alkupuolella muuttaneesta luterilaisesta väestöstä tuli Järvi-Suomesta, osa tuli myös Etelä-Karjalasta Jääsken suunnasta. Jaakkiman ja Sortavalan seudun sukunimistöstä 1700-luvulla oli valtaosa samaa kuin vastaavaan aikaan Suur-Säämingin seudulla, johon Sulkavakin oli aiemmin kuulunut. Tiittasten etunimistön puolesta samoja nimiä esiintyi sekä Sulkavalla 1600-luvun lopulla kuin vastaavaan aikaan Kesälahdelta Hiitolaan ulottuvalla Laatokan rannikkokaistaleella. Mutta myös Karjalan kannaksella on asunut varhain Tiittasia, mm Kivennavalla. Tosin Etelä-Karjalan alueelta Tuokko-aineistossa (1500- ja 1600-lukujen säilyneistä tuomiokirjoista poimittujen nimien joukossa) ei tavata yhtäkään Tiitta-pohjaista sukunimeä!

Joka tapauksessa luterilainen sukunimi on kehkeytynyt aikanaan ortodoksisesta patronyymistä Titof (Tiitanpoika). Mutta onko se tapahtunut aikana jolloin sukunimet jaettiin Savon sydämessä, vai myöhempinä aikoina lähempänä Karjalaa?

Savoon ja Sulkavan suuntaan antaa viitteitä vuonna 1749 Kumolassa päivätty katselmus- ja oikeudenkäyntipöytäkirja, jossa Juhana Tiittanen (Taulu Gc 49) yhdessä naapurinsa Elias Petterinpoika Kontion kanssa riitelevät toisten naapuriensa Matti Kaartisen ja Grels Kuntsin kanssa eräästä peltotilkusta. Tällöin vastaajat vetoavat kantajien (Tiittasen ja Kontion) tulleen Savosta 'ei kovin kauan sitten'. Tässä ilmeisestikin tarkoitettiin käytännössä heidän sukuaan muutama polvi taaksepäin. Asiakirjan sisällöstä tarkemmin Kumolan asuinpaikkaselvityksen kohdalla.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että vuonna 1560 Sulkavalla Tiittasten talon osakkaina oli myös Kontiaisia! Myös Iijärveltä Ruokojärvelle muuttaneen Jöran Juhonpoika Tiittasen eli Kuoreensepän (Taulu G 3) yhteydessä mainitaan jo 1683 Kontiaisen nimi. Kumolan Tiittaset ovat Jöranin veljen jälkeläisiä. Olisiko käynyt niin, että Karjalan puolella seikkailleet Tiittaset ja Kontiot löysivät toisensa uudelleen Kumolasta isovihan jälkeen? Kumolan Tiittaset asuivat sen jälkeen useiden sukupolvien ajan Kontioryhmässä, mikä on Ja-Kumola_25-tilan maakirjanimi.

 

Sulkavan Sulkavanmäellä eli Tiittalassa tavataan 1600-luvun lopulla seuraavat Kontioihin liittyvät tapahtumat:

Lars \Lars Condia &25.11.1688 Lisa \Henrik Hujatar

Lapsia:

Peter *1.1.1694:Tiittala

Carin *4.9.1705:Suklava by

Johan Ikoin & Elin/Elli \Anders Condjain/Condia

Lapsia:

Johan *17.2.1695:Tiittala

Paul *18.4.1697:Tiittala

Peter \Lars Condia/Condiain &26.12.1699 Inga \Henrik Nirain

Lapsia:

Lars *3.10.1700:Kirkonkylä

Henrik *13.4.1702:Tiittala

Brita *31.5.1704:Kammola

Elias Kontion isä Peter, joka myös mainitaan asiakirjassa, kuoli 50-vuotiaana Kumolassa 13.2.1725. Heikki Kontiainen, joka tavattiin Sulkavalla vuonna 1632, näyttää siirtyneen Jaakkiman Kumolaan vuoteen 1637 mennessä ($ITÄ). Samainen Heikki saattaa olla kyseessä Iijärveläisenä vuoden 1642 tuomiokirjassa. Kumolassa oli Kontioita jo useita perheitä isovihan loppuvaiheessa, jolloin ensimmäinen Tiittanen, Daniel Juhonpoika (Taulu Gc 1) sinne ilmaantui Tyrjän kylästä Parikkalan puolelta. Staffan Kontio kuolee iäkkäänä Kumolassa 90-vuotiaana. Kumolan lisäksi Kontioita tavattiin Jaakkimassa 1700-luvun alkupuolella mm Pajasyrjässä, Paikjärvellä ja Meriässä.

Hieman erikoisen lisämaun antaa tieto siitä, että vastaajana edellä mainitussa oikeudenkäynnissä toiminut Matti Kaartinen on todennäköisesti myös ”ei kovinkaan kauan sitten Savosta tullut”. Hän lienee Säämingin Ruokoniemestä 1635 jälkeen lähteneen ja samoin Jaakkiman Kumolaan 1637 mennessä ilmaantuneen Heikki Antipoika Kaartisen jälkeläinen ($ITA).

 

Epilogi:

Jos tästä voitaisiin vetää johtopäätös, että iijärveläinen seppä Johan \Henrik Tiittanen (Taulu G 2) olisi ensimmäisen, tai vähintään toisen polven uudisasukas, niin hänen isänsä Henrik Tiittanen olisi Sulkavalaista alkuperää. Jos taas ajatellaan tyypillistä nykyisin elävää, Henrikistä yhdennessätoista polvessa elävää jälkeläistä (esim tämän kirjan tekijät!), hänen Henrik-osuutensa veriperinnöstään olisi kokonaista 0.098 %! ...Eli mainitulla Henrikin jälkeläisellä on Henrikin lisäksi kokonaista 1023 esivanhempaa kymmenen polvea takanapäin, (joista kuitenkin eri esivanhempien lukumäärä on jonkin verran pienempi varsin suurella todennäköisyydellä). ...Eli me nykyajan Tiittaset voisimme ylpeillä alle yhden promillen osuudella sulkavalaista Tiittas-verenperintöä!

 

Lisää Sulkava-spekulointia

Voidaan ajatella, että Juhon ja Eskilin isä Heikki (Hindrich) ei ole siirtynyt Karjalaan, vaan hän on asunut Sulkavalla 1500-luvun lopulla 1600-luvun alkupuolella. Koska sekä Juhon että Eskilin jälkeläisissä tavataan seppiä useassa sukupolvissa, voidaan olettaa myös Heikin olleen sepäntaitoinen. Juho toimi Iijärvellä asuessaan myös lautamiehenä, tästä voidaan olettaa myös isä-Heikin olleen maailmaa nähnyt mies ja saavuttaneen yhteiskunnassa merkittävän aseman. Tuntuisi luontevalta, että hänkin olisi jättänyt jälkensä jollain tavoin aikakirjoihin. Myös rinnakkaisnimi Kuore saattaa periytyä jo täältä. - Laatokan karjalaisten keskuudessa esiintynyt isovanhempien etunimien periytyminen esikoisten mukana eteenpäin saattaa olla ollut jossain määrin käytössä myös Säämingin seudulla, vaikka ei aivan niin selvästi, materiaaliakin on tuolta ajalta jokseenkin vähän saatavissa. Sulkavan seudulla on asunut ainakin joitakin Juhoja ja Heikkejä 1600-luvun aikana.

Sulkavan Tiittaset palautuvat Juho (Iivana) ja Peter Tiittasiin, jotka asuivat Sulkavaisenmäellä ensimmäisten maakirjojen mukaan vuonna 1540. Asiakirjoista ei ilmene heidän ikäänsä eikä isän nimeä, mutta he saattavat olla veljeksiä. Tiittasten myöhemmän levinneisyyden huomioiden sukunimi on tuskin ollut tuolloin vielä kovin vanha. Suvun nimenantaja-Tiitta voisi olla jopa heidän isänsä. Sukunimen otto lienee tapahtunut suvun luterilaistumisen yhteydessä. Etunimimuodoista päätellen kantaisä on saapunut idän suunnalta.

Itä-suomalaisten sukunimien synty on kytköksissä seudulla harjoitettuun kaskiviljelyyn, ja suvuilla oli keskeinen asema viljelykseen soveltuvien alueiden valtaamisessa. Alueet nimettiin ilmeisesti sukujen nimiin, ja näin periytyvän sukunimen merkitys suvussa kasvoi. ”Hämäläinen ottaa maasta sukunimensä, karjalainen antaa maalle oman nimensä” – toteamus saa luonteenomaisen selityksensä väestön elinkeinon kautta. Länsi-Suomen väestö oli keskiajalla alkanut jo vakiintua, ja kaski-viljelystä oli siirrytty laajemmassa määrin pysyvämpään peltoviljelyyn, ja näin periytyvien sukunimien merkitys täällä oli jäänyt jo vähäisemmäksi. Ruotsalaistyyppinen väestökirjanpito hävitti sitten Länsi-Suomesta vanhat sukunimien rippeetkin. – Itä-Suomessa, Karjalassa Savoa myöten harjoitettiin liikkuvaa kaskiviljelyä vielä suhteellisen myöhään.

Saimaan järviseudun paikannimistö osoittaa merkittävää yhteneväisyyttä Laatokan rannikon eräiden seutujen kanssa ja on oletettavaa, että että Säämingin seutu on saanut pysyvät asukkaansa karjalaisten erämaanautintojen seurauksena, mahdollisesti jo ennen Pähkinäsaaren rauhaa 1300-luvulla (esim: Kerimäki vs Kerisyrjä Impilahdella, Ruokojärvet Kerimäellä ja Impilahdella, Pellotsaari Säämingissä ja Sortavalassa, Parkunmäki Rantasalmella ja Jaakkimassa, Iijärvi Sulkavalla ja Jaakkimassa!) Mutta kuinka vanhoja ovatkaan sitten Laatokan luoteisrannikon paikannimet?

Mahtaisiko Sulkavan Iijärvi viitata Jaakkiman Iijärven kylään? Jos näin olisi, voitaisiin ajatella suvun jäsenten siirtyneen ”isiensä maille” edestakaisin useamman sukupolven aikana, myös jo muinoin, aikana ennen varsinaisen sukunimen syntymistä!

 

Kirjoitusasut

Hiski-tietokannassa tavattavt Tiittas-nimien kirjoitusasut. Huomattakoon, että aineistojen tallennusaikakaudet vaihtelevat seurakuntakohtaisesti. Myöskään kaikki muodot eivät ole verrannollisia. Parikkalassa oli vallassa Tiitta-muoto, kun taas muualla suosittiin Tiitanen-muotoa. Mm Uukuniemellä ja Kesälahdella tavataan kumpaakin, jo eriytynyttä muotoa.

 

Tiita    1756-1758:Kj / 1821-1860:Pr / 1866:St*

Tiitain    1732-1865:Ja / 1783-1846:Ks / 1804:An / 1806:Kj / 1830-1859:St / 1838-1844:Tj

Tiitainen    1839-1840:Ks / 1856-1859:St

Tiitanen    1795:An / 1829-1888:St / 1838-1840:Ks / 1842-1847:Tj / 1866-1870:Ja

Tiitoin     1789:St*

Tiitta    1768-1898:Kj / 1806-1833:An / 1821-1859:Pr / 1833-1857:Un / 1869:Ja*

Tiittain    1759-1850:Ks / 1772-1866:Ja / 1811-1814:An / 1812-1875:St / 1812-1855:Un

Tiittainen    1773-1899:Ja / 1837-1882:St

Tiittanen    1772-1900:Ja / 1822:Un / 1834-1900:St / 1849-1855:Tj / 1851-1856:Ks / 1859-1872:Kj

/ 1885:Ht*

Tiittas     1770:Pr*

Tiittinen!    1882:Ja*    1883:St*

Tiittoin    1832-1850:St*

Tiittonen     1882-1887:St

Tiitu!    1821:An*

Tijta    1631:Kj / 1698-1725:Ht / 1750-1756:Kj / 1765-1820:Pr

Tijtain    1692-1743:Su / 1706:Ht / 1720-1831:Ja / 1724-1805:St / 1758-1799:An

Tijtais     1766-1775:Pr

Tijtan    1699:Ht*

Tijtas     1766-1779:Pr

Tijtikkain    1642:Su

Tijto    1702:Ht*

Tijtoin    1735:Ja / 1755-1786:An

Tijtois     1767:Pr*

Tijtta    1645:Pr* / 1725:Ht* / 1729:St* / 1771-1837:Pr / 1807:Ks*

Tijttain    1720-1844:Ja / 1726-1799:An / 1797-1833:St

Tijttais     1770-1779:Pr

Tijttanen    1842:Ja*

Tijttas     1765-1785:Pr

Tijtto    1800:Kj*

Tijttos     1772-1777:Pr

Tijtåin    1787:An*

Tingtain    1783-1812:Tj

Tita    1730:St* / 1755-1766:Su / 1759-1798:Un / 1775-1838:Pr / 1792-1817:An / 1834:Ks*

Titain    1733-1831:Ja / 1740-1838:St / 1744-1789:Su / 1753-1831:Un / 1759-1798:An / 1765-1832:Ks

/ 1807-1836:Tj

Titainen    1730:Ja* / 1759-1770:Su / 1822-1826:St

Titais     1769:Pr*

Titan    1749-1803:Un / 1759-1788:St / 1768:Su

Titanen    1745-1808:Su / 1781:Ja* / 1788:Un* / 1793-1829:St / 1801-1815:Ks* / 1817-1839:Tj

Titarin!    1789:An* / 1824:Ja*

Titas     1769-1777:Pr

Titikainen    1651:Su

Titin?    1735:Ja*

Tito    1647:Pr* / 1789-1791:Un

Titoin     1797-1820:Pr*

Titoinen    1730:Ja*

Titonainen    1875:Vpm*

Titta     1646:Pr* / 1797-1841:Pr / 1807:Ks*

Tittain    1736-1848:Ja / 1800:Ks / 1803-1826:St / 1804:Pr*

Tittainen    1829:Ja* / 1803:St*

Tittanen    1771-1793:Ja / 1794:An / 1798:Pr* / 1807:St* / 1858:Tj*

Tittas     1777-1816:Pr

Tjitta     1800-1822:Pr

Tjittain    1816-1818:Ja

Tjta     1794-1815:Pr*

Tjtan    1750:Un*

Tjtain    1771-1829:St / 1788-1815:Ja

Tjtainen     1806-1826:St

Tjtanen    1800:Pr* / 1828-1829:St

Tjtas     1793:Pr

Tjtoin    1785-1812:St* / 1811:Pr*

Tjtta    1787-1817:Pr / 1806:St*

Tjttain    1785-1819:Ja / 1794-1828:St

Tjttais     1765-1793:Pr*

Tjttanen    1786-1816:Ja / 1799-1816:Pr / 1807-1827:St

Tjttas     1781-1815:Pr

Tjttases     1785:Pr*

Tjttis!     1783:Pr*

Tjttoin    1799:St*

Tÿtain     1667-1740:Su / 1735:St*

Tÿtainen     1695:Su*

Tÿtas     1766-1774:Pr*

Tÿtatar (fem)    1702:Su*

Tÿtoin     1800:St*

Tÿttain     1799:St*

Tÿttainen     1669:Su*

Tÿttas     1765:Pr*

 

 

Huomioita:

Viittaukset Tiitinen-pohjaisiin nimiin on eliminoitu pois aineistosta.

s-päätteiset nimet eivät esiinny suoranaisesti genetiivimuotona.

Merkki ÿ = Ascii(152). Ilmeisesti tarkoittaa kirjainyhdistelmää ij.

Tähdellä (*) merkitty esiintymä on yksittäinen.

!-merkillä merkityt ovat ilmeisesti virheellisiä kirjauksia.

 

 

Muita Tiitta-pohjaisia sukuhaaroja Suomessa

 

 

A. Tiitinen on sukunimenä levinnyt varsin laajalle Keski-Suomessa. Onko sukunimellä tekemistä Rautalammin pitäjään varhain 1500-luvulla muuttaneiden Tiittasten kanssa, on epäselvää.

 

B. Tiitto on sukunimenä levinnyt Oulun eteläpuoleiselle Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen. Tiitto-nimisiä taloja on ainakin Haapajärvellä (vanhin), Siikajoella, Kiuruvedellä, Kärsämäellä, Piippolassa ja Paltamossa (Tiittola). Haapajärvellä Tiiton talo on ollut olemassa jo 1560-luvulla. Sukunimenä Tiittoa on käytetty ainakin 1600-luvulta lähtien.

 

C. Ortodoksinen Tiittanen-sukuhaara on asunut Ilomantsin Hattuvaarassa ainakin 1820-luvulta lähtien. Tämän sukuhaaran kantaisä Iivana Titoff eli Tiitanpoika siirtyi tänne Aunuksesta kolmen poikansa kanssa työn perässä toimien Mekrin rautaruukilla malminnostajina. Sukunimi vakiintui käyttöön vasta Iivanan lastenlasten sukupolvessa. Hattuvaaran Tiittalanvaaran lisäksi sukunimi on levinnyt Ilomantsissa sekä merkittävästi myös Lappeenrannan seudulle ja pääkaupunkiseudulle.

Tämän sukuhaaran olen myös kartoittanut, ja tarkoitukseni on julkaista tämän sukuhaaran selvitys myöhemmin erikseen.

 

D. Suppeahko ortodoksinen Tiittanen-sukuhaara juontuu Räisälän Piiskonmäen kylästä 1800-luvun alkupuolelta, jolloin ortoksisilla suvuilla yleensäkin sukunimet alkoivat vakiintua. Ensimmäinen nimenkantaja lienee 1810-luvulla kylässä asunut Feodor Tiittanen.Tämän sukuhaaran edustaja siirtyi myöhemmin Rautjärvelle ja sieltä Viipurin kautta sotien jälkeen Janakkalan seudulle. Kaikki tämän sukuhaaran nykyiset nimenkantajat ovat luterilaistuneet.

 

E. Ortodoksinen Titov-sukuhaara on asunut Impilahdella. Tämän sukuhaaran kantaisä on 1770-luvulla syntynyt Tit Ignatjev (Ignatinpoika), joka lienee asunut 1800-luvun alussa Impilahden kirkonkylän tuntumassa. Myöhemmin suku siirtyi mm Syskyjärven kylään (Syskyjärvi_17) ja Ruokojärven kylään (Ruokojärvi_11), sekä Sortavalan puolelle Pellotsaloon. Osa tämän sukuhaaran jäsenistä on muuttanut sukunimensä 1900-luvun puolella muotoon Tiitta. Tämän sukuhaaran keskuudessa toimii vireä sukuseura, ja helsinkiläinen Raija Tiitta tekee suvusta sukututkimusta.

 

F. Impilahden, Suistamon ja Salmin seudulla on asunut myös eräitä muita ortodoksisia Titov tai Titoff-sukunimisiä sukuhaaroja. Tällaisia ovat mm. Ruokojärvelle ilmaantunut toinen Titov-sukuhaara, Suistamon Loimolassa ja Suistamon Ahvenlammella asuneet (tämän haaran jäsenistä osa on käyttänyt myöhemmin sukunimimuotoja Tiitta tai Tiittanen), ja Aunuksesta Pitkärantaan 1900-luvun vaihteessa tullut sukuhaara. Suojärvellä syntynyt myymälänhoitaja Viktor Titov vaihtoi nimensä Tiittaseksi muutettuaan Helsingin seudulle 1930-luvulla.

 

G. Petsamon Kolttakönkäässä ja Lapinkylässä on asunut kolttasaamelaissuku nimeltä Titoff. Sukuhaaran edustajia asuu nykyisin runsaasti Ivalossa. Tämän suvun kantaisä lienee 1800-luvun alkupuolella syntynyt Jefim Titoff (onko hän aito Tiitanpoika, siitä ei ole varmuutta). Mainittakoon, että Petsamon vanhan valtakunnanrajan itäpuolella Venäjällä aivan Kalastajasaarennon eteläpuolella Vaalesjoen suulla sijaitsee Titofkan kylä ja seurakunta.

 

Tutkimuksessa hyödynnettyjä arkistokohteita ja aineistoja:

 

Kansallisarkisto, Helsinki, www.narc.fi (Kirkonarkistot, maakirjat, henkikirjat, tuomiokirjat ym), Käkisalmen läänin tuomiokirjakortisto, Tuokko ym

Mikkelin maakunta-arkisto, Mikkeli (Luovutetun Karjalan kirkonarkistot, maarekisteri)

Kirkkoherran virastot, Uukuniemi, Saari, Parikkala, Kitee, Ilomantsi, Helsinki, Vantaa,

Tuusula, Kotka

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki (Paikan- ja henkilönimien historia, kortistot ja kirjasto)

Maanmittaustoimistot, Kouvola (Etelä-Karjala), Joensuu (Pohjois-Karjala)

Suomen Sukututkimusseuran kirjasto, Helsinki, www.geneologia.fi, Hiski-palvelu

Väestörekisterikeskus, Helsinki, Sukuseuroille toimitettava sukuaineisto

Viipurin maakunta-arkisto, Viipuri, Venäjälle sodan jälkeen jääneitä seurakuntien yms asiakirjoja, maa- ja henkikirjoja, hajanainen ja vaatimaton, mutta eräissä tapauksissa erittäin tärkeä täydentävä aineisto.